Kissat omassa taloudessamme:
Parcca on jo kauan haaveilemani lila burmanaaras; kohtalon oikku, kuten nimikin viittaa ("kohtalon jumala"). Parcca on Genuina-kissalan ihkaensimmäinen kissanpentu, emonsa Felisen ja eteläafrikkalaisen isänsä, GIC Tharfield Hodin, rakkauden hedelmä. Jo pienenä Parcca päätti että siitä tulee perheemme pysyvä jäsen. Heti kun jalat alkoivat kantaa, Parcca vaati saada osallistua perheen arkirutiineihin kaikkialla ja kaiken aikaa.
Ketteryydessä ei ole Parcan voittanutta. Parcca rakastaa korkeita paikkoja; kirja- ja vaatehyllyt ovat sen mielestä vastustamattomia. Toinen ehdoton suosikki ovat pienet koloset. Parcca heittäytyy suvereenisti makaamaan pattereiden päälle ja pedattuun vuoteeseen muodostuu muitta mutkitta kissan mentävä kolo. Parcca on hyvä sisäilman lämpömittari; kun pakkanen paukkuu ja sisäilman lämpötila alkaa laskea, Parcca löytyy lähes poikkeuksetta vuoteesta päiväpeitteen, täkin ja toisinaan jopa petauspatjan alta. Parcca taitaa pitää untuvapeitteestä vähintään yhtä paljon kuin minä itse!
Parcca on omanarvontuntoinen, leikkisä ja älykäs kissa; ovela kuin kettu ja ketterä kuin kauris. Emonsa Felisen tavoin, Parcca osoittautui loistavaksi synnyttäjäksi ja erittäin esimerkilliseksi emoksi. Parcca on melko puhelias ja pitää kyllä huolen siitä, ettei seniorimme ajoittainen kiukuttelu jää keneltäkään huomaamatta!
Parcca on ollut ihanteellinen kasvatusnaaras; tullut helposti kantavaksi, synnyttänyt suuret ja terveet pentueet ajallaan ja oma-aloitteisesti sekä huolehtinut jälkikasvustaan esimerkillisesti. Champion-tittelin saatuaan vanha rouva pääsi eläkkeelle, vaikka kissamummu jatkaakin perheen muiden naaraiden jälkikasvun huoltamista ja kouluttamista varsin kunnioitettavalla tavalla.
Parcan ensimmäinen jälkeläinen, Dandy, jäi perheen pariin ja asuu Annan silmäteränä Kuopiossa oman esikoisensa, Pörriksen, kera.
Saga on kauan ja hartaasti etsimäni ulkomainen lisä kissakatraaseemme. Tytön tarina alkoi jo puolisentoista vuotta ennen itse kissan syntymää; siitä myös nimi, Saga ("tarina"). Kissaa etsittiin halki maiden ja mantujen ja se, että tyttö sattui lopulta löytymään Australian Gold Coastilta, osavaltiosta, jossa itsekin kymmenisen vuotta sitten asuin, oli puhdas sattuma! Kasvatuskissan etsintäprojekti oli pitkä ja kivikkoinen, mutta hyväähän kannattaa odottaa!
Luonteeltaan Saga on äärimmäisen herttainen. Oma-aloitteisuutta riittää vaikka pienelle kylälle- erityisesti jos kyseessä on ruoka! Kastroinnin myötä rouvan ruokahalu lisääntyi häkellyttäviin sfääreihin ja tällä hetkellä näyttää siltä, että aussimme viettänee koko loppuelämänsä dieetillä. Sagan mielipaikka on syli ja se rakastaa tv:n katseluiltoja ja päiväunia sekä kaikkia, jotka lähestyvät sen ruokakuppia!
Saga on hyvin hellyydenkipeä ja leikkisä. Saga huolehtii itse siitä, että rouvan päivittäinen hellyyskiintiö tulee tyydytetyksi. Suomeen saapuessaan tyttö ei ollut verbaalisesti järin lahjakas, mutta käpäläntaidot kompensoivat sen, minkä kissa suukopusessa hävisi.
Sagalla on tavattoman kauniit, kullankeltaiset silmät ja silkkistäkin silkkisempi burmaturkki. Tyttö on varsin lihaksikas, joskin iän tuomat "naiselliset muodot" kätkevät eleganttisuutta, eikä atleettisuus ole kenties päälimmäinen asia, joka ensivilkaisulla mieleen tulee... Verbaalisetkin taidot ovat iän karttuessa hiukan kehittyneet. Tällä kissalla on kehräystakuu!
Sagalla oli kolme pentuetta, yhteensä yksitoista jälkeläistä. Emon rooli sopi Sagalle kuin nenä naamaan. Synnytykset olivat helppoja, pennut suuria ja terveitä, eikä emon hermo käynyt heikoksi edes pahimman pentusirkuksen aikaan. Esimerkillinen kasvatusnaaras, sanalla sanoen. Siitosura tosin jäi toistuvan kohtutulehduksen myötä harmillisen lyhyeksi, mutta linja on jatkunut jälkeläisten taholta. Sagalla on kaksi pentueellista (7+6) "lapsen lapsen lapsiakin", ja kasvatustyö jatkuu edelleen muunmuassa Pikkukuun kissalassa Anjalankoskella ja Kaiuksen kissalassa Porissa.
Eläköitymisen myötä rouva omaksui laiskanpulskean elämäntavan, omistajiensa itsensäkin mukavuudenhalun myötä. Urbaanin kissan linjojen kurissa pitäminen ei olekaan ihan helppo nakki, joten Saga viettänee loppuelämänsä tarkkaa diettiä noudattaen.
Onnin tulo oli kohtalon kauppaa alusta loppuun saakka. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, menetimme kaikkien rakastaman adoptiokissamme Jerrin äkillisen sairaskohtauksen seurauksena. Vaikkei Jerri koskaan ollutkaan mikään porukan pomo, sävyisän pojan poismeno sai meidän kaksijalkaisten ohella myös tytöt aivan sekaisin. Kauan vallinneen kaaoksen ja pitkällisen pohdiskelun jälkeen, päädyimme hankkimaan kotiimme Onnin, terapiakissan, pitämään huolta taloutemme "testosteronitasapainosta".
Pois alta kalkkikset ja tiukkapipot! Onni on varsinainen energiapakkaus. Poika on ihanan sosiaalinen, aktiivinen ja puhelias. Menoa ja meininkiä piisaa, kun punainen viivamme vilahtaa neliöitä kiillottaen kuin tikku pyllyssä konsanaan. Konservatiivisemmat naaraat intoutuvat ajoittain Onnin leikkeihin mukaan, mutta tyttöjen väsyessä pikkumies viihdyttää sujuvasti itse itseään. Nuori kolli pitää huolen siitä, ettei kenenkään arkielämä käy yksitoikkoiseksi! Kastroinnistaan huolimatta Onni on erehtymätön kissojen "kiimamittari". Olemmekin toisinaan leikillisesti miettineet, olisiko pojan yläpää pitänyt operoida alapään sijaan...
Onni aloitti kollin uransa vaatimattoman 5 kuukauden iässä taloutemme hyperviriilin naaraan auliilla avustuksella. Ensimmäinen (3) pentue tuli yllätyksenä, toinen (6) pentue varttui Helsingissä Ciradus-kissalassa, ja kolmas (3) pentue syntyi tuontinaaraallemme, Sagalle. Neljäs pentue (6) syntyi sijoitusnaaralleni Dandylle ja varttui kalakukkojen kotisijoilla, Kuopiossa. Viides -ja viimeinen- pentue (4) syntyi omaan kissalaamme. Juuri ennen kastrointia ehdittiin todistaa iloinen perhetapahtuma; Onnin "lastenlasten" (6) syntymä Applerose-kissalassa, Viroon.
Onnin kanssa samoihin aikoihin sai pysyvän kotinsa myös "serkkupoika" Aatu, riehakas ranskanbulldoggi.
Jo eläkepäivillä ollessaan Onni sai lastenlapsia Genuina Debutante Donnan pentueen (6), Genuina Evviva le Elviksen (6+4+6) pentueiden sekä Genuina Faunus Phantasticuksen pentueen (4) myötä. Oloneuvospappaa eivät moiset uutiset hetkauttaneet suuntaan eivätkä toiseen.
Ava tuli taloon pitkällisen sinisen burman kuumeen päätteeksi. Myönnettäköön, ettei tämän kissan tuloa juurikaan suunniteltu; se vain tapahtui. Avan kasvattajat, Daniel ja Sascha, halusivat kissalaansa uutta burmaverta ruskean Genuina-pojan muodossa ja, kuinka ollakaan, päädyimme vaihtokauppaan.
Avalla on mielenkiintoinen tausta meksikolaisine isineen ja espanjalaisine emoineen. Sukujuuret ovat kuitenkin Briteissä, vaikka pikkuburma onkin itse syntynyt Saksassa. Ulkoisesti Ava on varsin vaatimattoman näköinen mutta yltiöhellyttävä luonne ja mielenkiintoinen sukutaulu kompensoivat sen, minkä naaras kauneusihanteissa häviää.
Ava on varsinainen Risto Reipas ja Maria Callas samassa pakkauksessa! Ava tuli, hurmasi ja valloitti. Kissa käveli ulos kuljetukopastaan ikään kuin se olisi saapunut vanhaan, tuttuun paikkaan. Vajaassa puolessa tunnissa se oli tutustunut kaikkiin kissoihimme ja koko asuntoomme! Ei mitään turhia jännitteitä; burma parhaimmillaan!
Nuori naaras on varsinainen pikakiitäjä ja joka paikan höylä! Ava osallistuu kodin joka askareeseen ja ottaa tarvitsemansa huomion päivittäin. Ava on erittäin hellyydenkipeä ja seurallinen kissa, toisinaan jopa kiusallisessa määrin sellainen, heh!
Ava sai esikoispentueensa maskuliinisen Oliivian Karl Fazerin kanssa; tuloksena hurmaavat 4 pikkuburmaa ja samalla myös ensimmäiset siniset Genuina-kasvatit. Toinen pentue syntyi Tai-Hao Huntsmanin kanssa. Kolmas ja samalla Avan viimeinen pentue syntyi Tai-Hao Gallantin kera Genuina-kasvatuksen täyttäessä kymmenen vuotta.
Ava on luonteeltaan eniten ensimmäisen burmaihastuksemme, Jerrin, kaltainen. Jerrin saappaita on mahdotonta täyttää, mutta Ava on toiminut hyvänä muistutuksena siitä, ettei ulkonäkö ole kissan kaikista tärkein ominaisuus.
Sagan sairastuttua märkäkohtuun ja Onnin osoittauduttua mahdolliseksi hypokalemian kantajaksi, toiveet jatkokasvatuksesta alkoivat hiipua. Pitkittyneiden hoitojen ohella Sagaa yritettiin astuttaa kertaalleen, sulhasena suklaa hurmurikolli IP Seirene Daddy Cool. Lopulta juoksu jäikin tulematta, ja Saga osoittautui kuin osoittautuikin tiineeksi! Pitkä piina palkittiin upealla neljän pikkuburman pentueella, joista Kina oli ainoa kilppari väriltään.
Suklaakonna ei, totta puhuen, kuulu suosikkiburmaväreihini mutta Kinassa oli sitä jotakin. Konnan rinnalla yksivärinen burmakauneus kalpenee -ainakin meikäläisen silmissä. Väri tuo peruspiirteisiin lisää ilmeikkyyttä. Niin siinä sitten kävi, että Kina jäi kotiin. Kina sai työnimensä kinastelevan äänensävynsä mukaan, ja toisaalta suklaakonnaväri muistutti kinaista, laikukasta ihonväriä.
Vahingosta viisastuneena Kina pääsi näyttelytittelin kalastukseen ennen kasvatuskuvioihin tutustumista. Kaikeksi yllätykseksemme neidin näyttelyura oli varsin ruusuinen, varsinaista voitosta voittoon esiintymistä, kunnes typyllä meni herne nenään.
Kina on pieni mutta pippurinen. Pahnan pohjimmaisesta ei omistajien silmissä kasva koskaan aikuista, mutta niin vaan tuli Kinastakin emokissa tavattuaan uljaan urhonsa, EC Belacane Eridanuksen. Esikoispentueessa oli kolme kaunista pikkuburmaa, joista yksi jäänee jatkamaan Genuina-kasvatusta tulevina vuosina.
Kissakatraamme juniorina Kina on perinyt etuoikeiden hiirileikkeihin. Hiiriharrastus onkin neidille sellainen hitti, että talon kaksijalkaisille kehittyy rasitusvamma ennen kun Kina lakkaa hiiriään noutamasta!
Sulhasia oli tälle itsetietoiselle kissalle tarjolla useampia ja moneenkin kertaan parin vuoden ajan, vaan jälkikasvua ei ainokaisen pentueen jälkeen koskaan tullut. Niinpä rouva jäi lopulta eläkkeelle ja nauttii nykyään kotikissan auvoisasta arjesta.
