Syntyipä kerran neljä pientä marsua, joista yksi ei kuulunut joukkoon. Kohtalon poika, Aatu, ei syntyessään tiennyt, millaiseksi sen elämä muodostuisi...

...Onko se sittenkin kissa??? Ooh, mikä pyöreä pää! Aah, mikä stoppi! Ja voih, mikä korkea päälaki! Vähän se on paksu ja persjalkainen ja KÄÄK, mikä valkolaikku! Burma se ei ainakaan taida olla...

Onpas se pieni ja ruttuinen ja punainen kuin porsas! Onko se kenties lemmikkipossu...?

Korvat sillä on kuin lepakolla... mutta sehän on sittenkin koira; valko-brindle ranskanbulldoggi.

Komea korsto! Pikku-Aatu muutti Otto-pojan seuraksi Vantaalle Katjan kaveriksi. Otto-ranskis jäi yksin kun Putesta aika jätti. Jos on burmassa hurmaa, niin on myös ranskiksessa rakkautta. Niinpä lienee vaikea tyytyä vain yhteen sydänten valtaajaan; etenkin kun on jo tottunut siihen, että niitä on useampia...

"Nuusk...! Näinkö hymyillään kameralle, näinkö...?? Osaan kyllä ottaa yleisöni, sehän on sanomattakin selvää -PUSSSSS!!!"

Pikku-Aatu muutti uuteen kotiinsa ja ystävystyi "isoveli"-Oton kanssa välittömästi.

Pienestä pojasta kasvaa iso mies!

Aatulla ikää 4kk.

Aatu 7 kk

Otto 9 vuotta.

"Et VOI tehdä minulle noin! Minä en ole saanut, öh... KOSKAAN ruokaa ja se leipä oli MINULLE!!!"

Aatu-poika on teatterin mestari!

Otto 10 vuotta.

Aatu 2 vuotta.

Talvi 2005 Vantaalla.

Huhtikuussa 2006 Aatu on jo tottunut olemaan ainoa koira talossa.

Aatu on käytettävissä päiväkahviseuraksi soveliaille ranskisneitosille.

Sukutaulu

 

Vauvakuvat © Tuula & Eero Satamavuori, Fii-Biin kennelistä

Valokuvat uudessa kodissa © Katja & Nonna Kärki