Vessatreenausta

Meillä vierailevat ihmiset ihmettelevät kauniiden kissojemme sosiaalisuutta ja aktiivisuutta. Burma saa kiihkeimmänkin kissavihaajan pohtimaan kissan ihanuutta ja älykkyyttä. Kissa on myös luonnostaan huomattavan siisti eläin. Alla näyte urbaanien kissojen "aivojumpasta" ja panoksesta kodin hygienisyyteen. Kissaa voi opettaa. Alla muutama vinkki kissan vessatreenaukseen.

	1) Kissalla on luontainen tarve peittää jätöksensä. Sen vuoksi kissanpentu oppiikin hiekkalaatikolle usein täysin oma-aloitteisesti (tyypillisesti noin 4 viikon ikäisenä). Kun hiekkalaatikon funktio on kissalle tuttu, löytää kissa käymälänsä mistä tahansa, missä tuttu ja turvallinen hiekka on.
	2) Meillä vessatreenaus aloitettiin asettamalla pieni mutta riittävän tukeva hiekkalaatikko vessapönttöön. Hiekkalaatikon on mahduttava vessan reikään vaivatta, ja istuinreunus lasketaan laatikon päälle. Vessanpöntön kannen avoinna pysyminen on varmistettava (tämä on usein talouden kaksijalkaisille huomattavan vaikea momentti!).
	3) Edetään kissan ehdoilla. Meillä kissat löysivät uudessa paikassa sijaitsevan hiekkalaatikkonsa automaattisesti ja ottivat sen käyttöönsä, kuten minkä tahansa hiekkalaatikon. Laatikon pienen koon vuoksi, kissat alkoivat oma-aloitteisesti nostella käpäliään vessaistuimelle. Tämä onkin treenauksen oleellisin pointti!
	4) Kun kissa nostaa itse kolme käpäläänsä vessan reunukselle, alkaa omistajan aktiivinen rooli näissä treeneissä. Mikäli kissa ei nosta neljättäkin käpäläänsä vessaistuimelle, voit auttaa sitä seuraavanlaisesti. Kissan jo aloitettua pissaaminen, nosta varovaisesti viimeinenkin käpälä istuinreunukselle. Ajoitus on tärkeä! Kerran aloitettuaan kissa ei jätä pissaamista puolitiehen. Käpälän kopelointi ennen pissaamista saattaa aiheuttaa turhia jännitteitä, eikä kissa kenties lopulta pissaa lainkaan. Kun siirrät kissan laatikossa olevan käpälän istuinreunukselle vasta kissan aloitettua pissaamisen, se todennäköisesti jatkaa suoristuksensa loppuun ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kiittele ja kehu kissaa jokaisessa onnistuneessa etapissa. Positiivinen palaute auttaa kissaa ehdollistumaan urbaaniin tapaan toimittaa tarpeitaan ja uudesta, "yhteisestä" harrastuksestanne tulee  sekä kissalle että sen treenaajalle mukava stressin purkuhetki.
	5) Kun kissa nostaa kaikki neljä raajaansa oma-aloitteisesti vessaistuimelle, on aika edetä seuraavaan vaiheeseen. Hiekkalaatikko peitetään ritilällä, jotta kissa näkee ja haistaa alla sijaitsevan hiekan muttei pystykään enää kaivelemaan sitä. Tämän vaiheen tarkoituksena on osoittaa kissalle, ettei kyseessä olekaan hiekkalaatikko, vaikka se näyttää ja tuoksuukin sille.
	6) Kun kissa käy "laatikollaan" ritilästä huolimatta, poista itse hiekkalaatikko mutta jätä ritilä edelleen paikalleen. Ritilä pitää yllä vanhan, tutun paikan tunnetta, vaikka olosuhteet ovatkin muuttuneet. Jos taloudessa on pikkuburmia, eivät vekarat pääse putoamaan vessanpönttöön kun käymälässä on turvaverkko!
	7) Tilanteen salliessa poista ritilä. Vessanpöntön kansi tulisi muistaa jättää auki ja istuinosa alas (miesten treenaaminen tähän kestää vähintään yhtä kauan kuin kissojen treenaaminen vessanpöntölle!). Vessan oven unohtaminen kiinni ei näytä olevan ongelma burmalle; senhän saa auki kahvasta vääntämällä...! Tästä kissan ominaisuudesta on etua erityisesti silloin kun taloudessa on vieraita, jotka huomaamattaan sattuvat sulkemaan vessan oven. Kissan käpäläntaidot siis ehkäisevät vieraiden opettamisen tarpeelta.
	8) Mikäli koet yllä olevan harjoituksen olevan liian haasteetonta kissallesi, opeta kissasi huuhtelemaan pönttö vessassa asioituaan. Osta Wc-pönttö, jossa on painonapillinen huuhtelumekanismi...